Mietteitä ja tutkimuksia tieto- ja viestintäteknologiasta

Erilaiset teknologiset ratkaisut ja uusien kehittäminen ovat tätä päivää myös ikääntyneiden hoitotyön sektorilla. Mitä moninaisimpia hankkeita, projekteja ja työpajoja viritellään niin valtakunnallisesti, kuntien, oppilaistosten kuin yksittäisten hoitoyksiköidenkin toimesta. Erilaisia teknologisia ratkaisuja ”nettineuvoloista älylattioiden kautta virtuaalikotihoitoon” esitellään lehdissä tuon tuostakin. Tässä kirjoitelmassani tarkastelen teknologia-aihetta erityisesti tieto- ja viestintäteknologian näkökulmasta.

Helena Blazun (2013) väitöskirjassa tutkittiin tieto- ja viestintäteknologian vaikutuksia ikääntyneiden ihmisten elämänlaatuun. Tutkimuksen tuloksissa korostui tieto- ja viestintäteknologian positiivinen vaikutus yksinäisyyden kokemisen vähentämisessä, joskin myös joitakin muita elämänlaadun osa-alueita kohentavia vaikutuksia kyseisellä teknologialla on saavutettavissa. Tutkimuksessa todetaan, että yksinäisyyden kokemisen väheneminen saavutetaan tieto- ja viestintäteknologian avulla parempien ja nopeampien yhteydenpitokanavien kautta. Ikääntyneen on helpompi pitää yhteyttä omaisiin, läheisiin, tuttaviin ja erilaisiin sosiaalisiin ryhmittymiin niin sähköpostitse, Skypen välityksellä kuin erilaisilla verkkofoorumeillakin. Lisäarvoa tuo esimerkiksi Skypen mahdollistama näköyhteys omaisiin pelkän sähköpostiviestin tai puhelinsoiton lisäksi. Eriasteinen verkostoituminen esimerkiksi erilaisten eläkeläis- tai vertaistukiryhmien välillä on ICT-teknologian avulla helpompaa ja sujuvampaa eikä se vaadi toteutuakseen kotoa poistumista, jolloin esimerkiksi rajoittunut liikuntakyky tai muu este (”saamattomuus”, sairaudet jne.) ei ole enää perusteena sosiaalisesta kanssakäymisestä vetäytymiselle.

Blazun tutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokemusta vähentää myös tieto- ja viestintäteknologian mahdollistama lisääntynyt osallisuus yhteiskunnassa: vaikutusmahdollisuudet yhteiskunnallisessa toiminnassa ja talouselämässä, aktiiviset vuodet työelämässä ja liiketoiminnassa, elinikäisen oppimisen mahdollisuudet, mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kulttuurielämään sekä ajantasainen informaatio esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluista ja niiden käytöstä. Tutkimuksen perusteella hyvän elämänlaadun katsotaan perustuvan ikääntyneen ihmisen mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen liittyvään päätöksentekoon ja käytänteisiin. ICT-teknologian vaikuttavuus perustuu aktiivisen ikääntymisen mahdollisuuksiin: yhteydenpito ja viestittely (omaiset, läheiset, yhteisöt, verkkofoorumit jne.), internetin selailu, tiedonhaku, asiointi (laskujen maksaminen, ostaminen/myyminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö), opiskelu, sanomalehtien lukeminen, radion kuunteleminen, tv:n katseleminen jne. Positiiviset vaikutukset tulevat esiin esimerkiksi mielenterveyden kohenemisena ja voimaantumisen kokemuksina, kun ikääntynyt ihminen saa tyydytystä sosiaalisesta kanssakäymisestä, elämän rikastumisen kokemuksia mm. elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien ja ajantasaisen ja monipuolisen informaation saamisen kautta sekä oikea-aikaista palvelua terveyteensä liittyvissä asioissa.

Haasteita ICT-teknologian käytölle ja käyttöön otolle ovat Blazun tutkimuksen mukaan nykyisten ikääntyneiden kohdalla vanhanaikaiset asenteet kyseiseen aiheeseen, joustamattomuus ja epäilevyys sekä itse teknologiaa että sen käyttöä kohtaan. Asenneilmapiiri liittyy usein ikääntyneen aikaisempaan elämäntapaan, yksilöllisiin olosuhteisiin, koulutustaustaan sekä taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan. Ikääntyneet omaksuvat usein uusia asioita hieman hitaammin ja suhtautuvat niihin varovaisesti. Tämän vuoksi heille tulee perustella hyvin esimerkiksi ICT-teknologian tuoma hyötynäkökulma käytännönläheisesti ja esimerkkien avulla. Ikääntyneet tarvitsevat usein enemmän aikaa oppiakseen uusia asioita ja enemmän aikaa itse oppimisprosessiin. Uuden asian opettamisen (tässä ICT taitojen) tulee olla ikääntyneille suunnattua, käytännönläheistä (työpajat, demonstraatiot), opetuksen yhteydessä on oltava aikaa keskusteluille, opetuksen tulee olla ongelman ratkaisu perusteista, yksilöllistä, läsnä olevaa, joustavaa ja innovatiivista. Haasteena on kehittää sellaisia kansainvälisiä menetelmiä, jotka vastaavat monikulttuurisiin näkökulmiin ja vaikuttavat ikääntyneiden asenteisiin. ICT-teknologiasta tulee olla saatavilla monikielistä materiaalia. Teknologian käyttöönottoon tarvitaan yksilöllistä ohjausta ja ennen kaikkea kannustusta. Usein ICT-teknologian tarjoamat mahdollisuudet jäävät ikääntyneiltä käyttämättä tiedon puutteen vuoksi. Ikääntyneiden rooli ja osallisuus teknologian kehittämisessä olisi otettava paremmin huomioon, jotta teknologia palvelisi heidän tarpeitaan ja vastaisi heidän toiveisiinsa ja odotuksiinsa. Teknologian käytön vähyyden tai lopettamisen syynä saattaa olla alkuinnostuksen hiipuminen opetusryhmien lakkaamisen jälkeen tai se, että ikääntyneellä on voinut olla jo alun alkaen ylimitoitetut odotukset sekä itse aiheen että omien kykyjen suhteen. Toisaalta, mikäli ikääntynyt omaksuu ICT-teknologian hyvin ja siitä suuresti innostuu, asian kääntöpuolena voi olla jopa liiallinen ajankäyttö koneen äärellä, joka taas johtaa ”neljän seinän sisälle” jättäytymiseen ja näin ollen karsii jälleen konkreettisia läsnäolotilanteita toisten ihmisten kanssa.

Alastalon (2014) ikäihmisille suunnatussa teknologia -kyselyssä painottui elämänhallinnan merkitys. Ikäihmiset haluavat selviytyä arjessaan itsenäisesti. Elämänhallinnan ja pystyvyyden tunne syntyy, kun ikäihminen kokee osaavansa ja hallitsevansa teknologian käyttöä. Tämän edellytyksenä on heidän mielestään se, että teknologia on helppokäyttöistä, yksinkertaista, toimintavarmaa ja suunniteltu käyttäjälähtöisesti ikääntymismuutokset (näkö, kuulo, voimat, hahmottaminen) huomioiden. Erityisesti tieto- ja viestintäteknologian hallitsemisen koetaan vahvistavan turvallisuuden ja osallisuuden tunnetta. Kyselyyn vastanneet kaipasivat parempaa tiedostusta, ymmärrettäviä (selkokielisiä) ohjeita, infografiikkaa runsaan tekstin sijaan sekä ”kädestä pitäen” ohjausta ja kokeilumahdollisuuksia ennen hankintapäätöstä. Huonona asiana nähdään palvelujen siirtäminen pelkästään ”verkkoon” eli teknologian käyttämättä jättämisenkin olisi oltava todellinen vaihtoehto. Jos esimerkiksi pankki- tai terveyspalvelujen sähköiseen asiointiin tarvitaan omaisen apua, koetaan se elämänhallinnan kokemusta heikentäväksi seikaksi, koska tällöin yksityiset ja arkaluonteiset asiat päätyvät muiden tietoon. Ongelmallista näiden tutkimusten kohdalla on se, minkä tutkija itsekin esille nostaa eli usein tämänkaltaisiin kyselyihin/tutkimuksiin osallistuvat vain sellaiset ikäihmiset, joille kyseiset asiat ovat jo entuudestaan tuttuja ja jotka ovat muutoinkin vielä aktiivisia ja osallistuvia henkilöitä. Jos toivomuksia teknologialle kysyttäisiin ihmisiltä, jotka eivät pääse liikkumaan kodeistaan eivätkä käytä tieto- ja viestintäteknologiaa, toivomukset olisivat todennäköisesti erilaisia ja esimerkiksi turvateknologian osuus painottuisi enemmän.

ICT-teknologian palvelujen käytännön toteuttamisessa ovat usein ikääntyneen omaiset avainasemassa, mutta myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tulee suhtautua aiheeseen avoimin mielin ja olla valmiita avustamaan ikääntyneitä aiheen parissa toimimiseen. ICT-teknologia on osa sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuutta joka tapauksessa: yhteydenpito, ajanvaraukset, ohjeistukset, erilaiset tulokset (labra), kansalliset tietopalvelujärjestelmät jne. Ns. suuret ikäluokat ovat jo tottuneet ICT-teknologian käyttöön, joten tulevaisuudessa näiden palvelujen käyttö tullee entisestään lisääntymään. Tulevaisuuden hoitotyöntekijöiden on pidettävä huolta omista tietoteknisistä taidoistaan ja valmiuksistaan ja omattava avarakatseisuutta uuden teknologian käyttöönottoon. Heidän tulee myös olla valmiita avustamaan ja ohjaamaan esimerkiksi kotihoidon asiakkaita ja heidän läheisiään kyseisen teknologian käytössä. Teknologia voi nopeuttaa ja helpottaa asiointia, ajantasaistaa tiedonkulkua sekä alentaa kustannuksia, kun asiointia voi suorittaa verkossa. On hyvä, jos ihmisen yksinäisyyden kokemukset vähenevät ICT-teknologian avulla, mutta aidon kohtaamisen veroinen tapahtuma se luonnollisestikaan ei voi koskaan olla. Itse suhtaudun myönteisesti teknologian mahdollisuuksiin erityisesti rutiiniluonteisissa toiminnoissa (tiedon haku ja välittäminen esim. mittaustulokset, jos niihin ei liity selvittelyä vaativia poikkeuksia, ajanvaraukset ja perumiset, ohjeiden jakaminen, kunhan ovat riittävän selkeitä, tiedottaminen jne.). En kuitenkaan usko, että ikääntyneiden ihmisten kaikkinaista yksinäisyyttä ja yhteiskunnallista osallisuutta tai sen puutetta voidaan pelkästään ICT-teknologian avulla hoitaa tai helpottaa, turvallisesta hoidosta puhumattakaan. Huomionarvoista on myös se suuri, muistisairaiden ja/tai muuten toimintakyvyiltään vahvasti rajoittuneiden henkilöiden jo olemassa oleva ja yhä kasvava joukko, jolle me emme nyt emmekä myöskään tulevaisuudessa pysty näitä tietoteknisiä taitoja opettamaan. Ja kaiken lisäksi valitettavasti myös me ”ict-sukupolven” edustajat todennäköisesti unohdamme taitomme, mikäli esimerkiksi muistisairaus jonain päivänä osuu kohdalle. Olen myös sen verran ”vanhan polven” hoitaja, että koen ihmisten välisen aidon kohtaamisen ja koskettamisen olevan hoitotyön ydintä, jota paraskaan tekniikka ei voi korvata. Itse en ainakaan haluaisi kohdata kotihoidon asiakasta pelkän Skypen välityksellä. Helsingin Sanomissa olleessa virtuaalikotihoitoa käsitelleessä artikkelissa mainittiin etuna esimerkiksi se, että kuvapuhelun avulla voidaan tarkistaa onko muistisairas ottanut ja syönyt lääkkeensä – miten niin voidaan tarkistaa – kyllä ne lääkkeet voivat olla missä hyvänsä, vaikka kuvassa näkyvä lääkepurkki olisikin tyhjä. Samaisessa artikkelissa haastateltu virtuaalikotihoidon asiakas mainitsi, että palvelu olisi muutoin hyvä, mutta ei toimi eli yhteyttä ei läheskään aina saa vaan on turvauduttava vanhaan puhelimeen. Voisinpa siten hieman muokata vanhaa suomalaista sanontaa ja todeta, että ”teknologia on hyvä renki, mutta isännäksi sitä ei tule päästää”.

Lähde

Aalto, M. 2015. Helsinki uskoo virtuaalihoitoon. Helsingin Sanomat 15.1.2015.

Alastalo, K. 2014. Toivomukseni teknologialle – Kyselyn tulokset. Viisi toivomusta teknologian tekijöille. Opinnäytetyö.           http://www.ikateknologia.fi/images/Toivomukseni_teknologialle_Kyselyn_tulokset.pdf

Blazun, H. 2013. Elderly people’s quality of life with information and communication technology (ICT): toward a model of adaptation to ICT in old age. Itä-Suomen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta. Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos. Väitöskirja. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-1164-3/